Oppimispäiväkirjan tarkoitus on auttaa reflektoimaan omaa oppimisprosessiaan. Samalla se toimii välineenä, jolla palautetta voi antaa kumpaankin suuntaan: ohjaaja saa tietää, mitä opiskelijat ovat oppineet, mikä on ollut vaikeaa, millaiset menetelmät toimivia; toisaalta opiskelija voi saada palautetta omasta oppimisestaan (ainakin, jos tulee suoraan kysymään).
Oppimispäiväkirjan elementit voidaan jakaa seuraaviin:
Aivan aluksi on hyvä kirjata oppimisprosessin alkutila: Mitkä ovat odotuksesi? Mitä tiedät ennestään? Mikä on motivaatiosi? Tämän pohjalta on hyvä kirjata omia tavoitteitaan ja keksiä oma motivaatio, jos sitä ei vielä ole. Mihin juuri minä voisin käyttää näitä taitoja, joita täällä odotan oppivani?
Prosessin kuluessa voi sitten asettaa itselle oppimistavoitteita vaikkapa viikon ongelmiin liittyen. Mitä minun pitäisi opiskella tällä viikolla, jotta kykenisin ratkaisemaan tämän ongelman? Mikäköhän on tämän ongeman oppimistavoite? Toisaalta, jos ongelma tai viikon aihe ei tunnu mielekkäältä, kannattaa siitäkin kertoa ja pohtia, miksi tuntuu siltä!
Aivan yhtä tärkeää on arvioida oman prosessinsa edistymistä. Mitä olen oppinut? Olenko saavuttanut ne välitavoitteet, joita asetin itselleni? Panostinko tähän asiaan ollenkaan? Kannattaa muistaa, että oppiessa löytää usein enemmän uusia kysymyksiä kuin saa vanhoihin vastauksia. Avoimet kysymykset kannattaa myös kirjata muistiin - ja työstää niitä jatkossa, ehkäpä ne ratkeavat kurssin aikana.
Myös omat tuntemukset ovat tärkeitä. Miltä tämän asian oppiminen tuntuu? Onko se suossa kahlaamista vai näenkö välähdyksinä avaruuden sfääreihin? Saanko tyydytystä omasta oppimisestani? Jos en, niin missä on vika?
Oppimispäiväkirja on erinomainen tapa saada henkilökohtaista ohjausta. Opettaja ei kuitenkaan voi auttaa sinua asioiden yummärtämisessä oikein, ellet ensin kerro, miten olet asiat ymmärtänyt. Toisaalta pelkkä asioiden selostus omin sanoin auttaa usein ymmärtämään asian ja opettajan rooliksi jää vahvistaa, että olet ymmärtänyt oikein.
Joka viikko kannattaa ainakin kirjata opiskeltu aihepiiri. Parhaiten oppiminen tapahtuu, kun kuvaa käsitellyt asiat omin sanoin (tai kuvin!). Jos keskeisten asioiden tunnistaminen tuntuu hankalalta, mieti seuraavia asioita: Esiteltiinkö viikolla uusia, hyödyllisiä käsitteitä? Ne kannattaa aina selittää, jos ne eivät tunnu ihan triviaaleilta. Yleensä joka viikolla opitaan jokin uusi menetelmä, jolla voi ratkaista jonkin ongelman. Selosta, mikä oli ongelma ja kuinka se ratkaistiin.
Asioiden muistamista helpottaa aina, kun ne voi kytkeä johonkin aiemmin oppimaansa tai tuttuihin reaalielämän kokemuksiin. Kaikkein parhaiten tämä toimii, kun sovellat oppimiasi menetelmiä oikeiden ongelmien ratkaisemiseen (tai ainakin pohdit, mitä niillä voisi ratkaista). Myös analogiat ovat tehokkaita: voit verrata oppimaasi mallia johonkin reaalielämässä tai toisella tieteenalalla esiintyvään malliin.
Erityisen tärkeää on luoda silloin tällöin kokonaiskatsauksia, ettei opittu asia jää sirpaleiseksi. Kokonaisuuden osana nippelitietokin on helpompi muistaa ja ainakin tärkeät suuntaviivat painuvat mieleen. Yleensä kurssi jakautuu muutamaan loogiseen kokonaisuuteen, joiden jälkeen on aika yhteenvedolle. Käsitekartat ovat erittäin tehokas menetelmä kokonaisuuksien ja asioiden keskinäisten suhteiden hahmottamisessa.
Oppimispäiväkirja on hyvin vapaamuotoinen ja jokainen laatii itsensä näköisen oppimispäiväkirjan. Tärkeintä on, että teet siitä sellaisen, joka palvelee juuri sinun oppimistasi.
Edellämainittujen elementtien lisäksi voit sisällyttää
oppimispäiväkirjaasi mitä haluat: esimerkiksi ratkoa ylimääräisiä
ongelmia, keksiä uusia ongelmia, piirtää kuvia, kirjoittaa runoja,
aforismeja... foorumi on vapaa ja kerrankin Sinulla on kuuntelija!
Viimeeksi päivitetty 7.3. 2007 WH